Kuvittele, että yhdistyksen hallitus saa tiedon useista epäselvistä kulukorvauksista. Tai kirjanpidosta löytyy maksuja, joiden peruste ei käy ilmi tositteista. Entä jos jäsen epäilee, että yhdistyksen varoja on käytetty yksityisiin tarkoituksiin?
Mahdollisessa väärinkäytöstilanteessa yhdistyksen hallituksen on toimittava harkiten ja viivyttelemättä. Pelkkä väärinkäytösepäily ei tarkoita väärinkäytöstä, eikä epäilyn kohteena olevaa henkilöä pidä leimata ennen asian selvittämistä. Toisaalta vakavaa tai uskottavaa epäilyä ei voida sivuuttaa sen vuoksi, että asian käsittely olisi epämiellyttävää tai voisi synnyttää konflikteja yhdistyksen sisällä.
Hallituksen tehtävänä on huolehtia yhdistyksen asioiden asianmukaisesta hoitamisesta. Yhdistyslain 35 §:n mukaan hallituksen on lain, sääntöjen ja yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita. Hallituksen on myös huolehdittava siitä, että yhdistyksen kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Tämä merkitsee käytännössä myös sitä, että hallituksen on reagoitava, jos sen tietoon tulee yhdistyksen varojen käyttöä, päätöksentekoa tai hallintoa koskeva olennainen epäselvyys.
Tämä artikkeli on julkaistu 18.9.2026 YhdistysLex-lakitietopalvelussa.
Mitä väärinkäytöksellä tarkoitetaan yhdistyksessä?
Väärinkäytöksellä ei ole tässä yhteydessä yhtä ”tarkkarajaista” oikeudellista merkitystä. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi yhdistyksen varojen käyttämistä yksityisiin tarkoituksiin, perusteettomia kulukorvauksia, toimivallan ylittämistä, esteellisenä tehtyä päätöstä, avustusehtojen vastaista menettelyä, asiakirjojen salaamista tai päätöksenteon tarkoituksellista vääristämistä.
Kaikki epäselvyydet eivät kuitenkaan ole tahallisia väärinkäytöksiä. Taustalla voi olla kirjanpitovirhe, väärinkäsitys, puutteellinen sisäinen ohjeistus tai yhdistyksen vakiintunut mutta oikeudellisesti kestämätön toimintatapa. Esimerkiksi asianmukaisen päätöksen tai kuitin puuttuminen ei vielä, ainakaan yksin, tarkoita kavallusta. Kyse voi silti olla hallinnollisesta puutteesta, joka hallituksen tulee selvittää ja mahdollisuuksien mukaan myös korjata.
Mahdollisen väärinkäytöksen arvioinnissa onkin erotettava toisistaan ainakin kolme kysymystä: mitä tosiasiassa on tapahtunut, onko menettely ollut lain, yhdistyksen sääntöjen tai tehtyjen päätösten vastaista ja onko menettely aiheuttanut yhdistykselle vahinkoa. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida, syntyykö vahingonkorvausvastuun peruste tai onko kyse mahdollisesti rikoksesta.
Epäily on otettava hallituksen käsiteltäväksi
Kun hallituksen jäsen saa tietoonsa riittävän yksilöidyn väärinkäytösepäilyn, asia tulee saattaa hallituksen käsiteltäväksi. Käytännössä epäily on hyvä kuvata kirjallisesti ja mahdollisimman täsmällisesti. Hallituksen pitäisi tietää, mitä menettelyä epäillään, mihin ajanjaksoon epäily liittyy, keitä asia koskee ja mihin tietoihin epäily perustuu.
Hallituksen kokouksessa voidaan ensivaiheessa päättää esimerkiksi selvityksen käynnistämisestä, vastuuhenkilöistä, tarkastettavasta aineistosta, mahdollisen ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisestä ja sellaisista väliaikaisista toimenpiteistä, joilla ehkäistään lisävahingon syntyminen. Päätöksen perusteet ja asian käsittelyn pääkohdat on syytä kirjata pöytäkirjaan huolellisesti.
Hallituksen jäsen, jonka omaa toimintaa epäily koskee tai jonka yksityinen etu voi muuten olla ristiriidassa yhdistyksen edun kanssa, ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen.
Selvittämisen kannalta tärkeä aineisto
Kun väärinkäytöstä epäillään, yhdistyksen on varmistettava, ettei asian selvittämisessä tarvittavaa aineistoa hävitetä, muuteta tai muutoinkaan menetetä. Merkityksellisiä voivat olla muun muassa kirjanpidon tositteet, tiliotteet, laskut, kulukorvauslomakkeet, sopimukset ja hallituksen ja yhdistyksen kokousten pöytäkirjat.
Aineiston turvaaminen ei kuitenkaan oikeuta sivuuttamaan tietosuojaa, viestinnän luottamuksellisuutta tai työntekijöitä koskevaa erityissääntelyä. Jos epäily kohdistuu yhdistyksen työntekijään, henkilötietojen käsittelyssä on huomioitava yleisen tietosuojasääntelyn lisäksi työelämän tietosuojalaki. Työnantaja saa käsitellä vain työsuhteen kannalta välittömästi tarpeellisia henkilötietoja, eikä työntekijän sähköpostien hakeminen tai avaaminen ole vapaasti työnantajan harkittavissa. Sitä koskevat laissa säädetyt erityiset edellytykset.
Yhdistyksen ei siten pidä ryhtyä omin päin tutkimaan epäillyn henkilön yksityisiä viestejä tai kopioimaan kaikkea mahdollista aineistoa varmuuden vuoksi. Tietojen keräämisen tulee olla suunnitelmallista, käyttötarkoitukseensa nähden tarpeellista ja asianmukaisesti suojattua. Selvitykseen pääsy kannattaa rajata niihin henkilöihin, joiden tehtäviin asian käsittely kuuluu.
Tosiseikat tulee selvittää puolueettomasti
Hyvä selvitys alkaa tapahtumien ja niitä koskevan dokumentaation järjestämisestä. Aluksi tulisi muodostaa mahdollisimman neutraali kuva siitä, mitä on tapahtunut. Vasta sen jälkeen arvioidaan menettelyn oikeudellista merkitystä.
Selvityksessä voidaan tarkastaa esimerkiksi, kuka on tehnyt kyseisen päätöksen, oliko päättäjällä siihen toimivalta, perustuiko maksu asianmukaiseen tositteeseen, vastasiko maksu yhdistyksen päätöstä tai hyväksyttyä käytäntöä, oliko päätöksentekijä esteellinen ja onko yhdistykselle aiheutunut taloudellista vahinkoa. Myös yhdistyksen säännöt ja sisäiset ohjeet voivat olla merkityksellisiä asian kannalta.
Epäilyn kohteena olevalle henkilölle on lähtökohtaisesti varattava mahdollisuus selittää menettelyään ja kommentoida häntä koskevia keskeisiä havaintoja ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä. Tämä parantaa selvityksen luotettavuutta ja vähentää riskiä siitä, että ratkaisut perustuvat yksipuolisiin tai virheellisiin tietoihin. Kuuleminen on erityisen tärkeää, jos selvityksen perusteella harkitaan esimerkiksi työsuhteeseen, luottamustehtävään, jäsenyyteen tai vahingonkorvausvaatimukseen liittyviä jatkotoimia.
Selvityksen aikaisessa viestinnässä on syytä käyttää neutraalia kieltä. Ennen asian varmistumista tulisi puhua havainnoista, poikkeamista tai väärinkäytösepäilystä, ei todetusta väärinkäytöksestä tai syyllisestä henkilöstä. Tämä suojaa kaikkien osapuolten oikeusturvaa ja auttaa pitämään asian käsittelyn tosiseikoissa.
Milloin tarvitaan ulkopuolinen selvitys?
Hallitus voi useissa tilanteissa selvittää rajatun ja selkeän epäselvyyden itse esimerkiksi rahastonhoitajan, kirjanpitäjän ja tilin- tai toiminnantarkastajan avulla. Ulkopuolinen juridinen selvitys voi kuitenkin olla perusteltu, jos epäily on vakava, aineisto on laaja, tapahtumista on ristiriitaisia käsityksiä tai asiaan liittyy mahdollisia henkilökohtaisia vastuita.
Riippumattoman selvityksen tarve korostuu silloin, kun epäily koskee puheenjohtajaa, useita hallituksen jäseniä tai yhdistyksen toimivaa johtoa, hallitus on asiasta jakautunut tai jäsenistö on menettänyt luottamuksensa hallituksen kykyyn tutkia omaa toimintaansa. Ulkopuolinen selvitys voi olla tarpeen myös silloin, kun yhdistyksen tulee arvioida vahingonkorvausvaatimusta, työsuhteeseen kohdistuvia toimenpiteitä, rikosilmoituksen tekemistä tai rahoittajalle ilmoittamista.
Ulkopuolisen selvittäjän toimeksianto on rajattava selkeästi. Selvityksen tavoitteena voi olla esimerkiksi tiettyjen maksujen, hankintojen tai päätösten lainmukaisuuden arviointi. Selvittäjän tehtävänä ei ole ratkaista rikosoikeudellista syyllisyyttä, vaan muodostaa käytettävissä olevan aineiston perusteella perusteltu arvio havaituista tapahtumista, menettelyn asianmukaisuudesta ja mahdollisista jatkotoimista.
Milloin hallituksen tulee harkita väliaikaisia turvaamistoimia?
Jos on olemassa konkreettinen riski siitä, että yhdistyksen varoja siirretään edelleen tai aineistoa hävitetään, hallituksen on arvioitava viipymättä vahinkojen ehkäisemiseen tarvittavat toimet. Tilanteen mukaan kyseeseen voivat tulla esimerkiksi maksuliikenteen hyväksymiskäytäntöjen muuttaminen, käyttöoikeuksien rajaaminen, kahden henkilön hyväksynnän vaatiminen tai aineistojen varmuuskopiointi.
Toimenpiteiden on perustuttava yhdistyksen toimivaltaisen elimen päätökseen ja oltava oikeassa suhteessa havaittuun riskiin. Hallitus ei välttämättä voi erottaa luottamushenkilöä tehtävästään tai ryhtyä työntekijää koskeviin seuraamuksiin pelkän epäilyn perusteella. Toimivalta ja oikea menettely määräytyvät henkilön aseman, yhdistyksen sääntöjen, tehtyjen päätösten ja sovellettavan lainsäädännön perusteella.
Jos hallituksen toimintakyky on esteellisyyksien tai sisäisen ristiriidan vuoksi vaarantunut, on arvioitava, kuuluuko asian ratkaiseminen yhdistyksen kokoukselle tai onko yhdistyksen kokous kutsuttava käsittelemään tarvittavia henkilövalintoja tai muita sen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Kaikkea selvitystyötä ei kuitenkaan voida siirtää yhdistyksen kokoukselle, sillä hallituksella säilyy vastuu omien lakisääteisten tehtäviensä hoitamisesta.
Entä jos epäily koskee rikosta?
Yhdistyksen sisäinen selvitys ja poliisin esitutkinta ovat eri asioita. Hallituksen ei tarvitse eikä pidä yrittää ratkaista rikosoikeudellista syyllisyyttä itse. Jos käytettävissä olevat tiedot antavat konkreettisen aiheen epäillä esimerkiksi kavallusta, petosta, väärennystä tai muuta rikosta, hallituksen tulee arvioida rikosilmoituksen tekemistä.
Rikosilmoitus on ilmoitus mahdollisesta rikoksesta, ja sen voi tehdä kuka tahansa. Tekijänä voi olla esimerkiksi yhdistys tai toimintaan osallistuva yksityishenkilö. Poliisi tarvitsee asian arvioimiseksi mahdollisimman tarkan kuvauksen tapahtumista, asianosaisista ja käytettävissä olevasta aineistosta. Kiireettömän rikosilmoituksen voi tehdä poliisin verkkoasioinnissa tai poliisiasemalla.
Rikosilmoitus ei korvaa yhdistyksen omaa selvitystä. Yhdistyksen on usein ratkaistava rinnakkain myös se, miten sen maksuliikenne turvataan, miten kirjanpito korjataan ja mitä sopimus-, työ- tai yhdistysoikeudellisia toimia tarvitaan. Sisäistä selvitystä ei kuitenkaan pidä toteuttaa tavalla, joka vaarantaa viranomaisen tutkinnan. Menettely on siksi hyvä suunnitella poliisin tai asiaan perehtyneen juristin kanssa, jos rikosepäily on vakava.
Myös rahoittajalle tai vakuutusyhtiölle voi olla tarpeen ilmoittaa
Jos epäily liittyy julkisen avustuksen tai muun ulkopuolisen rahoituksen käyttöön, yhdistyksen on tarkastettava avustuspäätöksen ja rahoitussopimuksen ehdot. Niihin voi sisältyä takaisinperintää, raportointia, tarkastusoikeutta tai väärinkäytösepäilystä ilmoittamista koskevia määräyksiä.
Samalla on syytä tarkastaa yhdistyksen vakuutukset. Mahdolliseen varallisuusvahinkoon tai vastuukysymykseen voi liittyä vakuutusehtojen mukainen ilmoitusvelvollisuus tai määräaika. Hallituksen ei kannata lykätä ilmoittamisen arviointia siihen asti, kunnes kaikki tapahtumat on selvitetty lopullisesti.
Selvityksen johtopäätökset ja jatkotoimet
Selvityksen lopputuloksena voi olla, ettei epäilylle löydy tukea. Toisaalta selvitys voi osoittaa hallinnollisia puutteita, vaikka tahallista väärinkäytöstä ei havaittaisi. Tällöin yhdistyksen voi olla tarpeen korjata esimerkiksi hyväksymismenettelyjä, pöytäkirjakäytäntöjä, sisäisiä ohjeita tai raportointia.
Jos menettely on aiheuttanut yhdistykselle vahinkoa, hallituksen on arvioitava vahingonkorvausvaatimuksen esittämistä. Yhdistyslain 39 §:n mukaan hallituksen jäsen, yhdistyksen toimihenkilö ja toiminnantarkastaja voi olla velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on tehtävässään tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhdistykselle. Vastuu voi syntyä myös yhdistyslakia tai yhdistyksen sääntöjä rikkomalla jäsenelle tai muulle osapuolelle aiheutetusta vahingosta.
Korvausvastuu ei synny automaattisesti siitä, että yhdistykselle on aiheutunut tappio tai tehty päätös on jälkikäteen arvioituna epäonnistunut. Arvioinnissa on selvitettävä muun muassa menettely, huolellisuus, mahdollinen lain tai sääntöjen rikkominen, syntynyt vahinko ja syy-yhteys menettelyn ja vahingon välillä.
Jos havaittu puute liittyy yhdistyksen tai hallituksen päätökseen, myös päätöksen pätevyys ja mahdolliset määräajat on arvioitava erikseen. Yhdistyksen jäsen, hallitus tai hallituksen jäsen voi tietyin edellytyksin moittia yhdistyksen päätöstä tuomioistuimessa. Moitekanne on yleensä pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Mitättömiä päätöksiä koskee osittain erilainen sääntely.
Hallituksen oma vastuu
Väärinkäytösepäilyn sivuuttaminen voi pahentaa yhdistykselle aiheutuvaa vahinkoa. Jos hallitus tietää olennaisesta riskistä mutta jättää asian perusteettomasti selvittämättä, sen omaa menettelyä voidaan myöhemmin arvioida hallituksen huolellisuusvelvollisuuden näkökulmasta.
Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen yksilöimätön väite edellyttäisi laajaa erityistarkastusta. Hallituksen tulee suhteuttaa selvitystoimet epäilyn vakavuuteen, konkreettisuuteen, käytettävissä olevaan aineistoon ja mahdollisen vahingon suuruuteen. Ratkaisevaa on, että hallitus käsittelee asian asianmukaisesti, dokumentoi harkintansa ja ryhtyy tilanteeseen nähden perusteltuihin toimiin.
Jos yksittäinen hallituksen jäsen pitää hallituksen ratkaisua riittämättömänä, hänen kannattaa pyytää oman kantansa ja tarvittaessa eriävän mielipiteensä kirjaamista pöytäkirjaan. Eriävä mielipide ei kuitenkaan yksin korvaa pyrkimystä siihen, että hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Viestintä väärinkäytösepäilystä
Väärinkäytösepäilyä ei pidä käsitellä avoimesti koko jäsenistön, henkilöstön tai ulkopuolisten kanssa ennen kuin viestinnän tarkoitus ja oikeudellinen peruste on arvioitu. Tarpeettoman laaja viestintä voi loukata yksityisyyttä, vahingoittaa epäilyn kohteena olevan henkilön mainetta ja vaikeuttaa asian puolueetonta selvittämistä.
Täydellinen vaikeneminen ei silti aina ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Hallituksen voi olla tarpeen kertoa esimerkiksi, että sen tietoon tullut epäselvyys selvitetään, kuka selvityksen tekee ja milloin yhdistys arvioi jatkotoimia. Viestinnässä voidaan yleensä kuvata prosessia ilman, että keskeneräisestä asiasta esitetään henkilön syyllisyyttä koskevia päätelmiä.
Jos asia liittyy avustuksiin, työntekijöihin tai vakavaan rikosepäilyyn, viestintäsuunnitelma kannattaa laatia osana oikeudellista kokonaisarviointia.
Huolellinen selvitys suojaa yhdistystä ja sen vastuuhenkilöitä
Väärinkäytösepäilyn käsittelyssä tärkeintä on säilyttää sekä toimintakyky että maltti. Epäilyä ei pidä vähätellä, mutta siitä ei myöskään saa tehdä ennenaikaisia johtopäätöksiä. Hallituksen tulee turvata aineisto, ratkaista esteellisyydet, selvittää tapahtumat puolueettomasti ja dokumentoida tekemänsä päätökset.
Asianmukainen selvitys voi osoittaa, että kyse oli väärinkäsityksestä tai korjattavasta hallinnollisesta puutteesta. Jos epäily osoittautuu aiheelliseksi, selvitys antaa hallitukselle perustan päättää vahinkojen rajoittamisesta, varojen takaisin vaatimisesta, hallinnon korjaamisesta, mahdollisista henkilöihin kohdistuvista toimista ja viranomaisille tehtävistä ilmoituksista.
Tarvitseeko yhdistyksenne riippumatonta oikeudellista selvitystä?
Aigis Lakiasiaintoimisto avustaa yhdistyksiä tilanteissa, joissa varojen käytöstä, päätöksenteosta tai vastuuhenkilöiden toiminnasta on syntynyt epäselvyyttä. Voimme selvittää asiakirjojen ja muun käytettävissä olevan aineiston perusteella, mitä asiassa on tapahtunut, onko menettely ollut lain, sääntöjen ja yhdistyksen päätösten mukaista sekä millaisia jatkotoimia yhdistyksen kannattaa harkita.
Selvitys voidaan rajata yksittäiseen tapahtumaan tai toteuttaa laajempana yhdistyksen hallinnon ja vastuuhenkilöiden toiminnan oikeudellisena arviointina. Tarvittaessa laadimme havainnoista kirjallisen lausunnon ja avustamme yhdistystä jatkotoimien suunnittelussa.
Voit pyytää meiltä tarjouksen riippumattomasta selvityksestä. Tarjouksen voi pyytää yhdistyksen johto tai myös yksittäinen jäsen.