Merkittävä osa yhdistystoiminnasta Suomessa rakentuu pitkälti avustusten varaan. Julkiset tuet, säätiörahoitus ja hankerahat mahdollistavat monen yhdistyksen toiminnan. Samalla avustuksien huolimattomaan käyttöön liittyy kuitenkin merkittäviä juridisia riskejä, jotka voivat pahimmillaan johtaa takaisinperintään, vahingonkorvausvastuuseen tai jopa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin yhdistyksen johdolle.
Tässä artikkelissa Aigiksen yhdistysoikeuteen erikoistunut juristi Sami Makkonen käy läpi yleisimpiä avustuksiin liittyviä sudenkuoppia ja keinoja, joilla yhdistys voi suojautua riskeiltä ja varmistaa, että toiminta kestää tarkastelua.
Avustuksen ehtojen virheellinen tulkinta ja avustusvarojen käyttö muihin tarkoituksiin
Avustuksia on monen tyyppisiä: osa on yleisavustuksia yhdistyksen toimintaan ja osa myönnetään vain johonkin tiettyyn toimintaan tai hankintaan. Suuri osa avustuksista asettuu myös tämän asteikon väliin. Riippumatta avustuksen tyypistä myöntämispäätökseen sisältyy käytännössä poikkeuksetta jotain ehtoja.
Avustuksen käyttöehdot määrittävät tyypillisesti ainakin, mihin tarkoitukseen varoja saa käyttää, millä aikavälillä varat tulee hyödyntää ja millaisia raportointivelvoitteita saajalla on.
Monet yhdistykset olettavat virheellisesti, että erityisesti yleisavustuksia voidaan käyttää vapaasti kaikkeen toimintaan. Todellisuudessa myös yleisavustuksiin voi liittyä rajoituksia, jotka koskevat esimerkiksi kululajeja tai toiminnan kohdentamista.
Avustusvarojen käytössä on tarpeen huolehtia, että avustusta käytetään aina ehtojen mukaisesti. Ehtojen vastainen käyttö altistaa yhdistyksen takaisinperinnälle ja saattaa estää avustusten saannin jatkossa.
Avustuksia ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin siihen, johon ne on myönnetty. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varojen käyttöä tulee seurata tarkasti ja kulut on kohdistettava oikein. Tyypillisesti ongelmatilanteita syntyy erityisesti hankerahoituksen kanssa silloin, kun yhdistys kohdentaa hallinnollisia kuluja hankerahoitukseen tai käyttää avustusvaroja yhdistyksen yleiseen toimintaan ilman hyväksyttävää perustetta.
Puutteellinen dokumentointi ja raportointi
Avustusten ehdot edellyttävät tavanomaisesti avustuksen käytön huolellista dokumentointia. Monet yhdistykset aliarvioivat raportointivelvoitteen merkityksen, vaikka juuri sillä on keskeinen rooli avustuksen myöntäjän harjoittamassa valvonnassa.
Ongelmia syntyy, kun tositteita puuttuu, kustannuksia ei ole eritelty riittävän tarkasti tai raportit toimitetaan myöhässä. Avustuksen myöntäjän näkökulmasta puutteellinen raportointi voi johtaa siihen, että avustuksen myöntäjä ei voi varmistua varojen oikeasta käytöstä.
Avustuksen saajan näkökulmasta puutteellinen dokumentointi ja raportointi lisää riskiä takaisinperintään ja voi vaikuttaa yhdistyksen maineeseen rahoittajien silmissä. Toisaalta huolellinen raportointi voi parantaa yhdistyksen mahdollisuuksia saada suurempia avustuksia jatkossa.
Julkiset avustukset ja kilpailuoikeus
Moni yhdistys ei välttämättä tiedosta, että suurimpiin avustuksiin voi liittyä myös kilpailuoikeudellisia näkökulmia. Jos avustuksen saaja saa hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta hankintalaissa tarkoitetulta hankintayksiköltä (esimerkiksi valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset), se on velvollinen noudattamaan hankintalakia (1397/2016) kyseisessä hankinnassa, vaikka ei muuten kuuluisikaan hankintalain soveltamisalan piiriin.
Vaikka hankinta ei kuuluisikaan hankintalain soveltamisalaan, avustuksen ehdoissa voi olla olla kilpailutusta koskevia ehtoja, joita on noudatettava.
Hallituksen vastuu
Yhdistyksen hallitus vastaa avustusten asianmukaisesta käytöstä. Vastuu ei ole pelkästään muodollinen, vaan hallituksen jäsenillä on velvollisuus valvoa varojen käyttöä aktiivisesti samaan tapaan kuin muutakin yhdistyksen taloutta.
Hallituksen tulee huolehtia siitä, että avustusehtoja noudatetaan, kirjanpito on asianmukaisesti järjestetty ja toiminnasta raportoidaan oikein. Jos hallitus laiminlyö nämä velvollisuudet, yksittäiset jäsenet voivat joutua henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen yhdistykselle. Vakavimmissa tapauksissa vastuuseen voi liittyä myös rikosoikeudellisia elementtejä.
Takaisinperintätilanteet
Avustuksen takaisinperintä voi tulla yhdistykselle yllätyksenä, ja usein tilanne on monen virheen summa. Takaisinperintä voi perustua esimerkiksi väärään raportointiin, ehtojen rikkomiseen tai käyttötarkoituksesta poikkeamiseen.
Takaisinperintä ei välttämättä rajoitu pelkästään alkuperäiseen avustussummaan, vaan siihen voi sisältyä myös korkoja. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vaikeuksia yhdistykselle, varsinkin jos avustus on jo käytetty.
Tällaisessa tilanteessa on olennaista toimia nopeasti ja arvioida, onko päätökseen mahdollista hakea muutosta tai neuvotella sen sisällöstä. Oikeudellinen tuki voi vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.
Tarvitsetko tukea avustuksiin liittyvissä asioissa?
Avustuksiin liittyvät juridiset kysymykset ovat usein monimutkaisia ja tapauskohtaisia. Aigis tarjoaa järjestöille kattavasti ennakoivaa ja reaktiivista tukea avustusasioissa.
Asiantuntija voi tulkita avustuspäätösten ehtoja ja auttaa tunnistamaan mahdolliset riskit ennen niiden realisoitumista. Lisäksi juridinen neuvonta on arvokasta takaisinperintä- tai tarkastustilanteessa.
Tuemme myös avustuksen myöntäjiä avustusten hakijoiden arvioinnissa ja taustojen selvittämisessä sekä väärinkäytöstilanteissa. Tarjoamme lisäksi avustusten saajille suunnattuja koulutuksia yhteistyössä avustusten myöntäjien kanssa.
Ota yhteyttä toimisto@aigis.fi tai suoraan asiantuntijaamme, niin katsotaan kuinka voimme olla avuksi.
Sami Makkonen
Osakas, OTM (Helsingin yliopisto)
sami.makkonen@aigis.fi